Saara Hacklin: Arvonmääritys ekosysteemissä, talouden kieli ja kulttuurin kenttä

Kukaan ei tietenkään voi ajatella ilman metaforia. Mutta se ei tarkoita, etteikö olisi olemassa metaforia, joiden käyttöä voimme hyvin välttää tai joista voimme yrittää päästää kokonaan eroon. Koska kaikki ajattelu on tietenkin tulkintaa. Mutta se ei tarkoita, etteikö joskus olisi oikein ’vastustaa’ tulkintaa.

– Susan Sontag: Aids ja sen vertauskuvat.

Osallistuin hiljan tapahtumaan, jonka otsikko oli Toimialan arvonmääritys. Pilottina Tanssin toimiala. Tapahtuma oli osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa projektia esittävien taiteiden toimialojen arvonmäärittelyn ja arviointimittarien kehittelemiseksi. Toisin sanoen tavoitteena oli pohtia sitä, miten kaikki se kulttuurialan arvokas, mitä ei voi mitata euroissa, saataisiin näkyviin.

Kokoontumisessa pienryhmät saivat puitavakseen erilaisia alateemoja. Yhden ryhmän tehtävänä oli puhua toimialan tiedontuotannosta ja toisen taas tiedontarpeesta. Kolmas ryhmä keskusteli toimialan ekosysteemin hahmottamisesta. Valitettavasti jo lähtökohtaisesti tehtävänannot tuntuivat vierailta – en tiedä jakoivatko muut osallistujat samaa kokemusta, mutta omalla kohdallani kyse lienee sanasto-ongelmasta. Mitä on tieto? Entä arvo? En tunne tiedotuskeskusten toimintaa enkä ministeriön lähestymistapaa, ja niinpä puhumme eri kieltä. Selvää on, ettei kielimuuri ole ainoa laatuaan. Muuri tuntuu varmasti erityisen ylitsepääsemättömältä, kun kulttuurialojen erinomaisuutta pitäisi perustella jollekin talouden termein ajattelevalle.

Oman tulevaisuuden kannalta voi tuntua välttämättömältä tavoitella yhteistä kieltä talousmaailman kanssa, mutta samalla täytyy tiedostaa, että lainattuun sanastoon ja metodeihin liittyy myös riskejä. Tapahtuman jälkeen jäin miettimään sanasto-ongelmaani. Mitä esimerkiksi tarkoitetaan termillä ekosysteemi? Samaa sanaa olin  kuullut käytettävän alkuvuodesta tiukassa talouskontekstissa. Tammikuussa Nokian toimitusjohtaja Stephen Elop totesi: ”The game has changed from a battle of devices to a war of ecosystems,” Elopin mukaan laitteiden sijaan nyt taistelevat eri ekosysteemit. Ensihätään The War of Ecosystems saattaa kuulostaa uudelta fantasiapeliltä tai scifi-kirjalta. Mitä Nokialle oikein on tapahtumassa, millaisesta taistelusta on kyse?

Ekosysteemi käsitteellä on totuttu ymmärtämään erilaisten elämänmuotojen muodostamaa kokonaisuutta. Laajasti ottaen koko maailma muodostaa yhden ekosysteemin. Ekologi Ilkka Hanski kirjoittaa Viestejä saarilta -kirjassa (2007) luonnon monimuotoisuudesta. Hanski toteaa, ettei luonnonvalinta tuota eliölajeja siksi, että ekosysteemin toiminta parantuisi – samaan aikaan on totta, että ”maapallolta on vaikea löytää kolkkaa, missä ei eläisi samassa ekosysteemissä vähintään muutama tuhat eliölajia, joista jokainen on jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa monien muiden lajien kanssa” (s. 206). Kirjansa lopuksi Hanski esittää huomion siitä, miten helposti jää huomaamatta yksi saari: maapallo. ”Jos lukija lähetettäisiin Haminanluotoon sillä uhkauksella, että poispääsyä ei ole, epätoivon tunne olisi ainakin aluksi kauhea. Jos ihmispolo jaksaisi tulevaisuuden hyväksi mitään suunnitella,  ensimmäiseksi ei varmaankaan tulisi mieleen luodon ainoan puun kaataminen ja pensaiden repiminen” (s. 215–17).

Ajatus ”ekosysteemien sodasta” ei yhdisty mielikuvaan monimuotoista elämää kuhisevasta saaresta ja hienovaraisista riippuvuuksien säikeistä. Elop visioi tilannetta, jossa ekosysteemit kohtaavat viimeisessä taistelussa. Jos biologian näkökulmasta monimuotoisuus oli tavoite ja elinehto, Elopin maailmassa päämäärä on kilpailevan ekosysteemin kukistaminen. Onko firmojen ihannetilanne  jonkinlainen keinotekoinen eristys, oma pienoismaailmaa, jossa turha monimuotoisuus on karsittu?  Jotain yhtäläisyyksiä biologian ja Elopin ekosysteemien välillä lienee kuitenkin mahdollista jäljittää: aivan kuin luonto, markkinatalouskaan ei tuota uusia sovelluksia ja vempaimia suurempaa tarkoitusta varten.

Takaisin Toimialan arvonmääritys -tapahtumaan: alun lyhyiden esittelyjen ja pienryhmäkeskustelujen jälkeen oli selvää, että kulttuurialalla korostuu monimuotoisuus ja erilaisten toimijoiden määrä. Eri aloilta, kuten musiikkibisneksestä, valmiiksi otetut mallit eivät sellaisenaan kykene kuvaamaan esittävien taiteiden tai kuvataiteen alaa, sillä kenttä on paljon kirjavampi. Myöskään kansainvälisiä suhteita ei voi jäsentää ”nokialaisittain” ekosysteemien sotana – emme voi suhtautua ulkomaihin vain vientikohteena, vaan kansainvälisissä toiminnassakin korostuu vuorovaikutus. Kulttuurialalla ekosysteemi-termin käyttöä voi yrittää perustella sillä, että pienet ja suuret tarvitsevat toisiaan. Monimuotoisuus on kaikkien etu.

Tiedostan kulttuurialan arvonmäärittelyn ja arviointimittareiden kehittämisen tärkeyden. Lopulta tavoitteenahan on kuroa umpeen sitä epäsuhtaa, joka vallitsee kulttuurialan merkityksen ja sen rahoituksen välillä. Samansuuntainen ilmiö on havaittu yliopistomaailmassa. Erilaiset pääsääntöisesti yritysmaailmasta lainatut hallinnon uudet järjestelmät sekä ranking-listat tarjoavat käteviä mittareita, joilla osoittaa rahoittajille, että menestystä on saavutettu. Kyse ei kuutenkaan ole vain neutraaleista mittareista tai sanoista; päinvastoin, mittaaminen ja sanasto myös muuttaa kuvaamansa kohdetta. On oltava tarkkana, ettei arvo katoa käännöksessä.

 Saara Hacklin kirjoittaa nykytaiteesta ja kulttuuripolitiikasta mm. verkkolehti Mustekalaan sekä on AV-arkin taiteellinen johtaja (2010–11) ja tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa.

Kirjallisuutta:

Ahola, Sakari: ”Johan on markkinat” – eli pitäisikö rankinglistat rankata? Teoksessa Kilvoittelusta Kilpailuun, toim. Arrevaara, Timo & Saarinen, Taina, Jyväskylän yliopisto, 2009

Hanski, Ilkka: Viestejä saarilta. Miksi luonnon monimuotoisuus hupenee? Gaudeamus, 2007.

Head, Simon: The Grim Threat to British Universities, The New York Review of Books, Jan 13 – Feb 9, 2011.

http://www.nybooks.com/articles/archives/2011/jan/13/grim-threat-british-universities/

Sontag, Susan: Sairaus vertauskuvana & Aids ja sen vertauskuvat. Suom. Osmo Saarinen, Karisto, 1991.


Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: