Pilvi Lampinen: Muutama kysymys jäi vielä auki Guggenheim-keskustelussa

Helsingin raatihuoneen Empiresalissa keskusteltiin 25.10.2011 Helsingin kulttuuristrategiasta vuosille 2012-2017 sekä parhaillaan käynnissä olevasta Guggenheim-museoselvityksestä. Tilaisuudessa esitelmöivät Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen, Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén ja Guggenheim-säätiön apulaisjohtajan Ari Wiseman. Kutsu tilaisuuteen esitettiin Helsingin taiteilijaseuran jäsenkirjeessä, mutta tilaisuus oli avoin myös muille osallistujille.

Tilaisuudessa ensimmäisenä esiintyi apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen, joka antoi suuntaviivoja kulttuurin painopisteistä seuraaville viidelle vuodelle. Haataisen mukaan Helsinki tulee olemaan monimuotoinen, kiinnostava kulttuurin edelläkävijä Itämeren alueella. Kulttuuri on peruspalvelu, jolla on terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua edistävä vaikutus. Prioriteetiksi Haatainen nostaa lapset, nuoret ja seniorit – heidän pääsymahdollisuutensa kulttuuripalveluihin on varmistettava. Onneksi, muuten olisi täytynyt huutaa ”what about the children, please think about the children!”. Oikeastaan taiteilija Nanna Susi tekikin jotakin tähän suuntaan myöhemmin keskustelun aikana sanomalla ”Guggenheim is for our children”.

Nyt kun lapset ja vanhukset ovat turvattu, huomiota kiinnitettiin köyhiin taiteilijoihin. Kulttuurin avustusjärjestelmää pyritään uudistamaan ja Haatainen esitteli kuuntelijoille prosenttirahaperiaatetta, joka on eräs kulttuurin tukimuoto. Kyseisellä periaatteella tarkoitetaan osuutta merkittävistä uusista rakennushankkeista, jossa yksi prosentti koko käytettävästä rahamäärästä laitetaan taidehankintoihin. Tämä nähtiin parannuksena taiteilijoiden taloudelliseen tukeen, lisärahaa voisi saada tällaisten prosenttirahahankkeiden kautta. Tällä voitaneen tarjota ansiomahdollisuus joillekin taitelijoille, mutta mahdollisuudet eivät ole ihan rajattomat. Haatainen puhui myös kulttuurialan keskittymisestä pääkaupunkiseudulle niin koulutus- kuin työpaikkojen suhteen, lähinnä tilastolukuina ja esittelymielessä, asia ei edennyt siitä sen kummemmin. Puheenvuoro päättyi 2012 World Design Capital –fiilistelyyn: tulemme esittäytymään hauskana, toimivana ja kansainvälisenä kaupunkina. Kaikkea kivaa on siis luvassa.

Haataisen jälkeen Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén kertoi ja visualisoi, mitä ongelmia on taidemuseoissa Meilahdessa ja Tennispalatsissa sekä miten pienet siniset pallot voidaan sulauttaa yhdeksi suureksi punaiseksi palloksi (kuva powerpoint-esityksessä). Ongelma Helsingin taidemuseoissa Gallen-Kallela-Sirénin mukaan on niiden maantieteellinen hajanaisuus sekä se, ettei niitä ole suunniteltu nykyaikaisiksi museorakennuksiksi. Sen sijaan Gallen-Kallela-Sirén haaveilee arkkitehtuurin ja taiteen naimakaupasta, mikä tarkoittanee uuden G-kirjaimella alkavan mahtimuseon suunnittelua. Tilaisuudessa kuultiin kolmelta esiintyjältä paljon kannanottoja sen puolesta, kuinka Guggenheim-museo lisäisi kansainvälistä kiinnostusta ja toisi kerrannaisvaikutuksia alueen muullekin kulttuuritoiminnalle. Tästä ilmiöstä saimme nähdä Gallen-Kallela-Sirénin demonstraation fläppitaululla: kuinka kivi osuu kosketuspintaan ja synnyttää laineita, renkaat vain sen kun kasvavat ja aina vaan suurempia, huh huh ei meinaa mahtua taululle.

Gallen-Kallela-Sirénin innostunutta puhetta seurasi Guggenheim-säätiön apulaisjohtajan Ari Wisemanin edellistä pidättyväisempi puheenvuoro, jossa kerrottiin komitean tekevän parhaillaan selvitystä siitä, ehdotetaanko museota Helsinkiin vai ei. Selvityksessä huomioidaan niin taloudelliset, lainopilliset kuin sijaintiin liittyvät seikat. Prosessin läpinäkyvyyttä ja avointa luonnetta vakuuteltiin, mutta yleisön konkreettiset kysymykset Guggenheim-museon kustannuksista ja operoinnista saivat osakseen yleisvastuksen selvityksen keskeneräisyydestä.

Joitakin tietoja annettiin selvitystyön keskeneräisyydestä huolimatta, esimerkiksi itse museorakennus tulisi olemaan kaupungin omaisuutta ja rakennettaisiin kaupungin kustannuksella, suomalaistaiteilijoiden taidetta ostettaisiin kokoelmiin ja Uusimaa saisi Helsingin kaupungin taidemuseon tilalle paitsi Guggenheimin, myös uuden aluetaidemuseon. Olemassa olevat kokoelmat hoituisivat jotenkin, siitä ei tarvitse murehtia ollenkaan. Yleisö ei saanut hehkutuksesta samankaltaista energiaa kuin puhujat, Guggenheim-museo sai puolustuspuheenvuoroja vain kahdelta taiteilijalta, Osmo Rauhalalta ja Nanna Sudelta. Kriittisiä kysymyksiä esitettiin vastausten ollessa muotoa ”selvitystyö on vielä kesken”, ”keskusteluaikataulu on vielä avoinna” sekä Tuula Haataisen lausuma herkkupala ”poliittisen päätöksenteon kautta tehdään päätös”. Seuraavanlaisia yleisöstä tulleita, toistaiseksi avoimeksi jääneitä, kysymyksiä voi kuitenkin komiteapäätöstä odotellessa miettiä: voidaanko asioita uudelleen nimeämällä todella vetää turistimassoja paikalle? Pitäisikö tässä tapauksessa nimetä vaikkapa Kansallisbaletti Bolshoi-teatteriksi? Miksi puhutaan vain Bilbaon Guggenheim-museosta, kaikki Guggenheim-museot eivät ole menestystarinoita?  Entä voitaisiinko mahdollinen Guggenheim-museo sijoittaa keskustan ulkopuolelle? Kuka tämän kaiken maksaa ja mistä ne rahat otetaan?

Pilvi Lampinen

Projektikoordinaattori

FRAME Finnish Fund for Art Exchange

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: