Arkisto

kansainvälinen tapahtuma

Rauman taidemuseon toiminnassa kansainvälisyys on ollut mukana alusta alkaen. Toiminnan varhaisina vuosina esiteltiin ulkomaisten kulttuuri-instituuttien tuottamia valmiita kiertonäyttelyitä sekä taidetta ystävyyskaupungeista. Rannikolla sijaitsevasta Rauman kaupungista käsin kansainvälisyys hahmottui luontevasti merellisen ulottuvuuden kautta ja oman näyttelytuotannon suunnittelussa katseet kääntyivät ensimmäiseksi meren yli Ruotsiin. Taidemuseon itse tuottamien kansainvälisten näyttelyiden sarja alkoi vuonna 1977, jolloin järjestettiin ensimmäinen Pohjanlahden Biennale –näyttely, jossa esiteltiin Suomen ja Ruotsin rannikkokaupunkien taiteilijoiden teoksia.

Seuraavalla vuosikymmenellä biennaalin maantieteellistä ulottuvuutta päätettiin laajentaa kattamaan koko Itämeren alue. Vuonna 1985 avautui Rauma Biennale Balticum, jossa taiteilijat edelleen edustivat omia rannikkokaupunkejaan. Vuodesta 1990 alkaen näyttelysarjaa ryhdyttiin rakentamaan uudelta pohjalta. Näyttelyä kokoamaan kutsuttiin ulkopuolinen kuraattori ja taiteilijat kutsuttiin maittain. Viime vuosina Rauma Biennale Balticum on pyrkinyt käytettävissä olevien resurssien mukaan myös laajentumaan ja avautumaan kansainvälisesti. Taiteen maailma ei ole sidoksissa tiukkaan kansallisvaltioiden rajanvetoon ja taiteella on oma roolinsa lisätä globaalia ajattelua ja ymmärrystä. Seuraavassa Biennale Balticum -näyttelyssä Human Nature – Ihmisluonto on mukana myös joitain kiinalaisia nykytaiteilijoita sekä Saksassa työskenteleviä japanilaisia taiteilijoita.

Biennaleperinne on jatkunut katkeamattomana ja vakiinnuttanut asemansa alueen nykytaidenäyttelyiden joukossa. Viimeksi Rauma Biennale Balticum toteutettiin kesällä 2010. Meriaiheista nykytaidetta esittelevä Mitä meri? -näyttely toi esiin ekologisia, esteettisiä, ekonomisia ja eettisiä näkökulmia mereen ja merelle.

Rauma Biennale Balticum on meren ympärille syntynyt näyttely, johon jo yli kahden vuosikymmenen ajan on kutsuttu Itämeren alueella asuvia taiteilijoita, mutta vasta nyt  ensimmäistä kertaa myös näyttelyn teemana oli meri. Biennale perustui alkujaankin ajatukseen, että meri on yhdistänyt ja yhdistää edelleen Itämeren alueen taiteilijoita. Nyt kuitenkin näkökulma mereen sai uusia vivahteita, yhteisen ympäristömme Itämeren ekologinen tila on huolestuttava.

Taiteilijat lähestyivät meriteemaa myös monista muista eri näkökulmista. Meri esiintyi näyttelyssä myös laajempana käsitteenä, myyttinä ja symbolina, jonka moniulotteisuudelle ja mahtavuudelle on vaikea löytää vertailukohtaa.

Mitä meri? –näyttelyn kuratoivat Rauman taidemuseon intendentti Janne Koski ja amanuenssi Henna Paunu. Näyttelyjulkaisussa esiteltiin näyttelyn taiteilijat ja heidän teoksensa. Julkaisuun koostettiin myös lainauksia raumalaisen kirjailijan Tapio Koivukarin Raumanmereen liittyvistä kirjoista. Julkaisu oli ilmainen kaikille kävijöille. Julkaisun toteutuksella pyrittiin edistämään näyttelyn saavutettavuutta ja sisältöjen ymmärtämistä. Julkaisua jaettiin myös koululaisryhmille opastusten yhteydessä. Näyttelyn graafisesta ilmeestä ja julkaisun taitosta vastasi Pasi Rauhala.

Näyttelyn taiteilijat olivat: A Kassen (Christian Bretton-Meyer, Morten Steen Hebsgaard, Sören Petersen, Tommy Petersen) (DK), Johanna Billing (SE), Katja Bjørn (DK), BlueSoup Group (Alexei Dobrov, Daniel Lebedev, Valery Patkonen, Aleksandr Lobanov) (RU), Ulu Braun (DE), Sergey Bratkov (RU), Egle Budvytyte (LT), Terike Haapoja (FI), Kaspars Groshevs (LV) & Ruta Kiskyte (LT) & Daria Melnikova (LV), Antti Laitinen (FI), M.A.R.I.N. / Tapio Mäkelä (FI), Miks Mitrevics (LV), Jaanus Samma (EE), Claudia Schmacke (DE), Dominika Skutnik (PL), Laura Stasiulyte (LT), Jaan Toomik (EE), Julita Wojcik (PL), Vadim Zakharov (RU).

Näyttelyn ohjelmistoon liittyen teoksia ja tapahtumia oli myös taidemuseon pihatiloissa sekä museotilojen ulkopuolella. Antti Laitisen performanssi nähtiin Rauman kanalissa, Pintaa syvemmälle -merivalokuvauksen kurssi ja Kelluva veistos -kuvanveistokurssi järjestettiin lapsille Otanlahdessa meren rannalla sekä Tero Juutin merihenkinen tatuointiperformanssi Mustan pitsin yössä. Taidemuseon pihalle merenkulun arkipäivää toivat merilogistiikkaa hoitavan Rauma Stevedoringin merikontit, jotka muuntuivat videokatselutiloiksi.

Rauma Biennale Balticum on osa Itämeren alueen Ars Baltica kulttuuriverkostoa. Kuratointiprosessi sisältää myös kiinteää yhteistyötä eri maiden nykytaiteen instituutioiden, asiantuntijoiden ja kuraattorien kanssa. Näyttelyn rahoituksesta vastasivat Rauman kaupunki, Opetusministeriö, Satakunnan taidetoimikunta ja Suomen kulttuurirahasto. Lapsille ja nuorille suunnattua toimintaa tukivat Taikalamppuverkosto ja Suomen kulttuurirahaston Satakunnan rahasto.

Rauman taidemuseon intendentti Janne Koski

Mainokset

Kansainvälisyys on ollut ANTI – Contemporary Art Festivalilla läsnä ihan ensimmäisestä suunnittelupalaverista lähtien. Halusimme tehdä tapahtumasta kansainvälisen ja avata avoimen teoshaun kansainvälisesti kaikille. Jo ensimmäinen haku vuonna 2002 osoitti, että aika- ja paikkasidonnaisen nykytaiteen tapahtumista ja rakenteista oli huutava pula. Aika pian hahmottui myös se tosi asia, että ANTI on maailman ainoa festivaali, joka keskittyy ainoastaan paikkasidonnaisten teosten tuottamiseen julkisissa tiloissa – ja on käsittääkseni edelleen ainoa. ANTI-festivaalin tunnettuus ja ainutlaatuinen maine on levittäytynyt laaja-alaisesti eri puolille maailmaa, ja teosehdotusten määrä on kasvanut tasaisesti nykyiseen noin 400 vuodessa. Näistä suurin osa tulee Suomen ulkopuolelta.

Jo ensimmäisinä vuosina festivaali herätti kiinnostusta myös kansainvälisissä toimittajissa, ja artikkeleita ilmestyi alan julkaisuissa eri puolilla maailmaa. Henkilökohtaisesti olen pitänyt tärkeänä verkostoitumista live art –taiteen festivaalien ja alan muiden organisaatioiden kanssa. Resurssien niukkuuden vuoksi tein alkuvuosina harvakseltaan täsmäiskuja kansainvälisille festivaaleille, joilla opin tuntemaan paitsi alan muita organisaattoreita ja kuraattoreita, myös valtavasti taiteilijoita eri aloilta.

Vuosien mittaan alkoi muodostua kiinteä eurooppalainen kuraattoreiden verkosto, joka jakoi kiinnostuksen live art –taiteen kehittämiseen. Vuonna 2006 minulta kysyttiin ANTI-festivaalin kiinnostusta lähteä mukaan EU:n Kulttuuriohjelman hankehakemukseen. Pienenä yhdistyspohjaisena organisaationa, joka oli suunnitellut yhden ESR-hankkeen, mutta jonka hallinnoitsijaksi meillä ei ollut riittävästi taloudellista uskottavuutta, oli ilmiselvää, että vain yhteistyön kautta ANTI-festivaalin olisi mahdollista päästä mukaan hankkeisiin, joiden avulla pystyisimme tuottamaan laajempaa ohjelmistoa.

Tällä hetkellä ANTI on neljättä vuotta mukana A Space for Live Art –hankkeessa ainoana suomalaisena ja pohjoismaisena kumppanina. Hanke päättyy vuonna 2013, mutta vuosi 2012 on ANTI-festivaalin viimeinen ohjelmisto osana ASFLA-hanketta.

Vuonna 2009 ANTI-festivaalilla vieraili brut Viennan ja Inbetween Time –festivaalien taiteelliset johtajat, jotka innostuivat paikkasidonnaisesta live art –taiteista niin paljon, että lähtivät suunnittelemaan hanketta kaupunkikeskustojen ulkopuolille sijoittuville viheralueille toteutettavan ohjelmiston ympärille. Näin sai alkunsa UP TO NATURE –hanke, jossa on mukana neljä järjestäjää ja Maska-kustantamo Sloveniasta.

Hankkeet tarjoavat mahdollisuuden paitsi yhteistyöhön, myös vertaistukeen. Kansainvälisyys ei ole ollut itse tarkoitus, vaan se on tapa sijoittua osaksi live art –yhteisöä, joka on kansainvälinen ja monikulttuurinen. Jos ANTI etsisi kumppaneita vain Suomesta tai haluaisi olla alansa paras vain kansallisessa vertailussa, se olisi mielestäni lyhytnäköistä eikä kovin kiinnostavaa. ANTI on sitoutunut myös tuomaan esille suomalaisia taiteilijoita kansainväliselle kuraattoriverkostolle, joka vierailee ja aktiivisesti seuraa ANTI-festivaalia. Hankkeiden puitteissa esittelemme ja ehdotamme useita suomalaisia taiteilijoita kumppaneiden ohjelmistoihin ja tapahtumiin – olemme toisin sanoen pitkään tehneet suomalaisen nykytaiteen vientiä ja promootiota ja konsultoimme säännöllisesti kansainvälisiä ohjelmistosuunnittelijoita suomalaisista kiinnostavista tekijöistä.

ANTI – Contemporary Art Festival

Taiteellinen johtaja

Johanna Tuukkanen

Tarkasteltaessa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Suomen taidetta ja kulttuuria huomio kiinnittyy erityisesti tamperelaiseen Backlight-valokuvafestivaaliin niin suomalaisesta kuin eurooppalaisestakin näkökulmasta.

2000-luvulla Euroopan unioni laajeni itään, ja EU-rahoituksen tuella Backlight pystyi luomaan uusia siltoja Euroopan avautuvien ja toisiaan lähestyvien kulttuurien välille. Tampereesta tuli näkyvä nuoren eurooppalaisen valokuvaustaiteen keskus.

Backlightin lähtöideana oli esittää aiheittain ja aloittain eurooppalaisen valokuvataiteen kulttuurista moninaisuutta asiasta kiinnostuneille suomalaisille. Vuodesta 2005 alkaen on vuorostaan järjestetty suomalaisten taiteilijoiden näyttelyitä festivaalin eurooppalaisilla yhteistyökumppaneilla Pietarissa, Kaunasissa, Varsovassa, Łódźissa, Wienissä, Firenzessä, Roomassa, Sardiniassa, Bragassa, Luxemburgissa, Aarhusissa ja vuonna 2008 myös Pingyaossa Kiinassa.

Vuosina 1999–2009 Tampereella, Turussa, Oulussa, Porissa, Valkeakoskella ja Helsingissä esitellyt 185* taiteilijaa sekä yli 20 osallistunutta kuraattoria koko Euroopasta ovat panostaneet omalta osaltaan Backlightin ja suomalaisen valokuvataiteen tunnetuksi tekemiseen Euroopassa. (*1999/28; 2002/26; 2005/75; 2008/56)

Tällainen laaja integroiva toiminta vaatii rahoitusta, jota saatiin vuosina 1999–2009 lähinnä Euroopan unionilta ja kansainvälisiltä yhteistyökumppaneilta. Vuonna 2011 rahoitus romahti, mikä on myös osoitus siitä, että tamperelaisen ja suomalaisen taiteen ja kulttuurin rakenteellinen kehitys on jäänyt eurooppalaisesta ja maailmanlaajuisesta kehityksestä.

Valokuvaus ei ole enää marginaalitaidetta; vuonna 2011 se on myös risteävien digitalisointiprosessien ansiosta korkeatasoinen taidemuoto, joka on tiukasti punoutunut muihin nyky- ja urbaanitaiteen muotoihin. Pieni instituutio Valokuvakeskus Nykyaika ei enää pysty yksin täyttämään vaatimusta poikkitieteellisestä asiantuntemuksesta. Hankkeet, joiden halutaan tulevaisuudessa menestyvän eurooppalaisella tasolla, tarvitsevatkin vastaavia hallinnollisia ja sisällöllisiä rakenteita, jotka valitettavasti täytyy ensin rakentaa uudelleen.

Backlight 2011 – Siirtolaisuus ja nomadi elämä pyrkii (kokonaan ilman EU-rahoitusta) omalla tavallaan esittämään aiheeseen liittyviä suuntavirtauksia. Aistihavaintojen rajat hämärtyvät 21 eurooppalaisessa asetelmassa aiheesta; 22 taiteilijaa tarjoavat myös paljon puhuttavaa Venäjän kansan kaipauksesta Kamtšatkan ja Pietarin välillä.

Tervetuloa näyttelyyn 17.9.–30.10.2011

TR1 Taidehalli

Tampereen taidemuseo

Taidekeskus Mältinranta

www.backlight.fi

Beim Blick zurück auf die erste Dekade Kunst und Kultur in Finnland im zweiten Jahrtausend rückt das Fotofestival Backlight aus Tampere deutlich ins Blickfeld und dies sowohl aus Finnischer als auch aus Europäischer Perspektive.

Aus Europäischer Perspektive brachte die Dekade die Ost-Erweiterung der EU und, unterstützt durch Gelder der Europäischen Union wurde Backlight Werkzeug beim Bau neuer Brücken zwischen den sich öffnenden und annähernden Kulturen Europas. Tampere wurde sichtbare Drehscheibe für Junge Europäische Kunst mit Fotografie.

Es war die Start-Idee von Backlight dem interessierten Publikum in Finnland einen thematisch und fachlich strukturierten Zugang zur kulturellen Vielfalt europäischer Fotokunst zu eröffnen. Ab 2005 waren im Gegenzug immer auch Ausstellungen mit finnischen Künstlern unterwegs in den europäischen Partnerinstitutionen des Festivals: in Sankt Petersburg, Kaunas, Warschau, Lodz, Wien, Florenz, Rom, Sardinien, Braga, Luxemburg, Aarhus und 2008 auch in Pingyao/China.

Die zwischen 1999 und 2009 in Tampere, Turku, Oulu, Pori, Valkeakoski und Helsinki ausgestellten 185* Künstler und die über 20 beteiligten Kuratoren aus ganz Europa haben dann Ihren Teil dazu beigetragen um Backlight und Finnische Fotokunst europaweit bekannter zu machen. (*1999/28; 2002/26; 2005/75; 2008/56)

Die für solch aufwendige integrative Aktionen notwendige fundamentale Unterstützung, von 1999 bis 2009 wesentlich durch die Europäische Union und die internationalen Partner, ist in 2011 eingebrochen, auch aus Gründen die Aufzeigen das die strukturellen Entwicklungen im Kunst und Kulturbereich in Tampere/Finnland hinter den sich europaweit und global aufzeigenden Realitäten zurückgefallen sind.

Fotografie ist keine Nischenkunst mehr, Fotokunst 2011 ist auf höchstem Niveau, auch durch verschränkende Prozesse der Digitalisierung, aufs engste Verknüpft mit anderen Ausdrucksformen der Zeitgenössischen und Urbanen Kunst. Diese notwendige interdisziplinäre Kompetenz  kann durch die kleine Institution Valokuvakeskus Nykyaika allein nicht mehr realisiert werden. Zukünftig erfolgreiche Projekte auf Europäischer Ebene verlangen nach entsprechenden Strukturen – organisatorisch wie inhaltlich – die leider erst neu eingerichtet werden müssen.

Backlight 2011 – Migration und Nomadisch Leben versucht (ganz ohne EU Gelder) auf seine Weise diesen Tendenzen Ausdruck zu geben. Die Grenzen der Wahrnehmung verschwimmen in 21 europäischen Positionen zum Thema und Spektakuläres bieten auch 22 Positionen Territorien Russischer Sehnsucht zwischen Kamchatka und Sankt Petersburg.

Herzlich Willkommen 17.9. – 30.10.2011

-TR1 Kunsthalle

-Tampere Art Museum

-Mältinranta Art Centre

Backlightin projektijohtaja 1999–2011

Ulrich Haas-Pursiainen M.A.